Kuka palkkaisi naisen?

19.3.2015

Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä lienee paikallaan kysyä, millä tolalla sukupuolten tasa-arvo nyky-Suomessa on.

Canthin päivistä on toki edistytty harppauksin, mutta ikävän monet asiat junnaavat paikallaan vuodesta toiseen.

 

Naisen euro on tunnetusti edelleen reilu kahdeksankymmentä senttiä. Myös eläkkeellä naiset ovat heikommassa asemassa. Äitiysvapaat ja hoitovapaat lyhentävät työssä oltua aikaa, mikä puolestaan vähentää kertyvää eläkettä.

 

Ennen kuin naiset edes pääsevät eläkkeelle, tulee työelämässä vastaan useita vaikeuksia. Nuorten naisten on ikäisiään miehiä vaikeampi työllistyä, sillä työnantajan näkökulmasta he ovat tikittäviä aikapommeja. Nuori nainenhan saattaa tulla raskaaksi yhtäkkiä, jolloin työnantajalle lankeaa kustannuksia äitiys- ja hoitovapaista sekä sijaisen palkkaamisesta ja perehdyttämisestä.

 

Vastahankaisuus nuorten naisten palkkaukseen on tietenkin moraalisesti tuomittavaa, mutta tilanne ei muutu miksikään paheksumalla. Sen sijaan täytyy tunnustaa se tosiasia, että nykyinen vanhempainvapaajärjestelmä kasaa kohtuuttomasti kustannuksia äitien työnantajille. Lapsella on kuitenkin lähtökohtaisesti kaksi vanhempaa, joista kummankaan ei pitäisi heittäytyä vapaamatkustajaksi.

 

Työnantajan näkökulmasta työntekijän mahdollinen perheenlisäys on aina riski, siitä ei päästä mihinkään. Jotta naisten mahdollisuudet työmarkkinoilla paranisivat, on riskiä jaettava molemmille vanhemmille. Siksi vanhempainvapaasta voisi esimerkiksi korvamerkitä nykyistä kuukautta pidemmän ajan vain isän käyttöön. Se rohkaisisi isiä käyttämään enemmän aikaa lasten kanssa, ja vastaavasti äitiä palaamaan töihin. Kaikki voittaisivat.

 

Vanhempainvapaiden tasaisemman jakamisen lisäksi on mietittävä myös, voisiko valtio hyvittää yrityksille koituvia vanhemmuuden kustannuksia vai viestittäisikö valtio tämän kaltaisella ratkaisulla, että naisten pitää hoitaa lapset? Suomen yrittäjänaisten laskelmien mukaan yhdestä lapsesta koituu äidin työnantajalle n. 14 000 euron kustannus.

 

Uusista tulevista veronmaksajista hyötyy etenkin valtio. Siksi valtio voisi myös kattaa osan vanhemmuuden kuluista. Työelämän tasa-arvo etenisi vihdoin, ja yhteiskunta saisi todennäköisesti enemmän uusia veronmaksajia. Kaikki voittaisivat, kuten tasa-arvon asialla usein on.