Elvytys ennen sopeuttamista

4.4.2015

Talouskeskustelu sai uutta puhtia Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparannan kolumnin ”Miten Suomen taloutta voitaisiin elvyttää?” jälkeen.

Danske Bankin neuvonantaja Lauri Uotila (SK 28.3) tuki Haaparannan näkemyksiä toteamalla voimakkaasti äkkileikkausten olevan myrkkyä ja johtavan työttömyyden rajuun kasvuun.

 

Haaparanta toteaa, että elvytys Suomen kaltaisessa pienessä taloudessa voi olla tehokas keino ja sen jopa rahoittavan itse itsensä. Julkisuudessa vaaditut rakenteelliset sopeutustoimet olisivat vaarallisia. Keskeinen Euroopan ja Yhdysvaltojen talouskriisejä yhdistävä havainto on yksityisen sektorin velkaantuminen, erityisesti eteläisen Euroopan asukkaiden asuntolainakannan kasvu.

Haaparanta toteaa, että Euroopassa laajalti harjoitettu finanssipolitiikka on alentanut Euroopan kokonaistuotantoa. Koska kotimaista kysyntää ei ole sallittu lisättävän, on ainoa mahdollisuus kysynnän kasvuun käytännössä Euroopan talousalue. Kaikkien yrittäessä tätä samaa, on se johtanut tulojen laskuun. Huomio on kiinnittynyt liiaksi yritysten kilpailukyvyn ympärille. Kysynnän ongelma on käännetty tarjonnan ja rakenteiden ongelmaksi, vaikka markkinat ovat kadonneet kaikkien alta. Haaparanta ennustaa, että leikkausten tekijöitä voi odottaa ikävä yllätys.

Talouden tilaa koskevissa keskusteluissa vähällä huomiolle on jäänyt julkisen sektorin varallisuuden kasvu lamasta huolimatta. Julkisyhteisöjen varat olivat suurimmillaan 2014. Ne olivat myös suhteessa kansantuotteeseen suuremmat kuin koskaan tilastoituna aikana (Olli Savela, tilastokeskus). Ehdotukset omaisuuden myynnistä eivät ole perusteltuja, sillä lainaa ennustetaan saatavan vielä usean vuoden ajan lähes nollakorolla. Lisäksi velan suhde bkt:hen on alhainen eikä luottoluokituksen aleneminen ole johtanut merkittävään velan korkojen kasvuun.  

Toivottavaa olisi, että leikkauksia esittävät elinkeinoelämän edustajat myös kertoisivat päättäjille selkeät kohteet. Puhutaan mm. jäykkyyksistä kertomatta tarkalleen, mitä ne ovat. Teknologiateollisuuden aloilla on tehty jo usean vuoden ajan paikallisia sopimuksia, joista yhtenä esimerkkinä voi antaa työaikapankit. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty koeajan pidentämistä 6 kuukauteen. Taitaa olla niin, että kova ammattitaito kertyy työntekijälle vuosien kuluessa ja vain työtä tekemällä. Tämän seikan hyväksyminen voisi olla yksi avain työllisyyden positiiviseen kehitykseen ja kenties jopa yksilötasolla yleensä työllistymiseen.