Talouspoliittisen kolikon kääntöpuoli

4.7.2015

Tekniikan tohtori Antti Roine (sk 24.6.) kysyi mielipidekirjoituksessaan, mikä lääkkeeksi talousahdinkoon. Roine toteaa kirjoituksessaan, että markkinatalouden perusteoriat syntyivät aikana, jolloin omaisuutta kasvatettiin investoimalla. Valtiopäiväneuvos Mikko Elo (sk 25.6) puolestaan pohdiskeli, voisiko Ranskan yhteisvastuusopimuksesta olla apua Suomen ahdinkoon ja toteaa kirjoituksessaan, että yritykset ovat parantaneet tulostaan ja lisänneet osinkoja lähinnä vähentämällä työvoimaa.

Roine ja Elo ovat kirjoituksissaan tämän hetken talouden ongelman keskiössä. Aikaisemmin keväällä Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparanta ja tutkimuskoordinaattori Ilpo Suoniemi ovat kirjoittaneet myös talouden kuvasta. Toivottavaa onkin, että vastavoimaksi nykyiselle pääministeri Juha Sipilän politiikalle tulisi lisää näkökulmia.

Ammattiyhdistysliikkeen päälle on kaadettu tehtävä, josta se ei yksinkertaisesti yksin selviä. Sipilän ehdottama työajan pidentäminen tuntuu tämän hetken lukujen valossa käsittämättömältä. Toukokuussa satakunnassa oli 1200 työtöntä enemmän kuin vastaavana aikana vuotta aikaisemmin. Poliittinen eliitti ja näkymätön pääoma elää kuplassa, jonka puhkaiseminen tuntuu olevan todella vaikeaa. Sipilän lempein kasvoin kertoma asia uppoa kuin häkä. Kyseenalaistajat leimataan häiriköiksi tai sitten yksinkertaisesti jopa oppositiossa pelätään vaihtoehtoisen politiikan esille tuomista.

Työajan pidentämisellä ruokitaan työttömyyttä. Mikäli osana yhteisvastuusopimusta (yhteiskuntasopimus) yritykset eivät sitoudu osinkojen edes osittaiseen jäädyttämiseen, on ammattiyhdistysliikkeen puolelta tehtävät ponnistelut turhia. Kylmällä matematiikalla yritykset voivat irtisanoa 50 työntekijää 1000 työllistä kohden ja yritysten voitot vain kasvavat samoin kuin pääoman osingot.  Yritysten pitäisi hyvinä aikoina varata varoja taseiden kuntoon laittamiseksi ja osana yhteisvastuuta sitoutua investointeihin kotimaassa.

Pääministeri Sipilän toteuttama uhkailu on sopimusyhteiskuntaan sopimatonta. Iltalehti uutisoi toukokuun lopulla, että hallituksella on olemassa salainen lista ay-liikkeeseen kohdistuvista toimista. Ne hallitus toteuttaisi, ellei palkansaajapuoli taivu työelämän joustojen lisäämiseen. Mikäli niihin ei suostuta, toteuttaa hallitus puolentoista miljardin säästöt valtiontalouteen.

Normien purkutalkoot kohdistuvat nyt kaikkein raskaimmin naisiin. Päivähoidon ryhmäkoot, hoitajamitoitukset tai kirjastoihin kohdistuvat normipurut ovat tasa-arvon näkökulmasta kestämättömiä. Lempeällä ilmeellä.