Hullunmyllyä työmarkkinoilla ja poliittisella rintamalla

25.9.2015

Kävin ystäväni kanssa kahvilla runsas viikko sitten ja pohdimme SDP:n tilaa. Hänen poliittinen aatteensa on lähempänä kokoomuksen Eero Lehteä kuin Jyrki Kataista. Hän kysyi minut tavatessaan, onko minulla varmasti lääkitys kohdallaan, mutta pienten naurujen jälkeen vakavoiduimme.

Ystäväni ihmetteli, miksi SDP on jaettu rohkeisiin ja pelkureihin. Hän jatkoi pohdintaansa, ettei puolue pääse koskaan eroon taitetuista indekseistään, jos se sisäisesti jaetaan oikeisto/vasemmistolinjalle tai rohkeat/pelkurit. Onkohan demareilla sittenkään ne seinät ihan niin leveällä ja katto aivan niin korkealla? Totesin, kaiken edellä mainitun mielestäni todistavan toisin. Kysymys on nyt lähinnä siitä, kuinka monesti on tyydyttävä vain kääntämään sitä toista poskea.

 

Yhteiskuntarauhan kannalta on yhä uskottava demokratiaan, edustukselliseen kansanvaltaan. Tässä Suomen monipuoluejärjestelmässä on kuitenkin totuttu kääntämään aina toinenkin poski ja ottamaan vastaan kaikki, mitä tuleman pitää. Samaan aikaan täytyisi silti jaksaa asiallisesti perustella omia näkemyksiä. Silloin on syytä varautua siihen, että ne ”pelkurit”, hiljaiset ja heikommat voivat joskus osoittaa mieltä tai jopa nousta barrikadeille.

 

Maan hallitus ilmoitti hallitusohjelmassaan mittavista säästötoimista, jotka kohdistuvat pääsääntöisesti pienituloisiin eli niihin ”pelkureihin”, joiden ei uskottu jaksavan tai uskaltavan nousta vastaan. Kokonaisuudessaan hallituksen leikkauspaketti on 10 miljardin luokkaa ja koostuu kuntien velvoitteiden karsimisesta, Sote- ja tuottavuustoimista, rakenneuudistuksista sekä työllisyys- ja kasvupaketista. Leikkauspaketista rakenneuudistukset opetukseen ja tieteeseen olivat alkujaan lähes 700 miljoonaa euroa ja sosiaalietuuksia melkein miljardin luokkaa. Koulutukseen tehtävät leikkaukset perusopetuksesta yliopisto-opetukseen lienevät jopa yli kolmen miljardia yksistään.  Yhteiskuntasopimuksen vastapainona olivat ehdolliset toimet, jotka muuttuivat koviksi pakkolaeiksi 8. syyskuuta. Heikompia lyötiin moukarilla!

Pahasti näyttää nyt siltä, ettei PS puolueella ole yhtään sellaista asiaa, josta voisi syntyä ns. hallituskysymys. Tiedä sitten, mihin se loppujen lopuksi johtaa. Suosittelisin Soinille, että palkkaisi puoluekoneistonsa vahvistukseksi muutaman ekonomin.

Myös Sipilän laskutaitoja on syytä epäillä. Maan isä(ntä) piti kansalle puheen, jossa kertoi maamme velkaantuvan miljoona euroa tunnissa. Ihmettelen suuresti, ettei Helsingin Sanomat ole tarttunut tuohon lukuun. En käsitä mihin se perustuu. Tuntuu olevan niin, että Sipilä ja hallituksen edustajat saavat liioitella milloin pakolaisten määrästä, luottoluokituksen menettämisestä tai talouskasvusta, joka Sipilän mukaan on Euroopan hitainta.

Vertailun vuoksi todettakoon, että Sipilän kaavan mukaan laskettuna Helsingin pörssissä olevat yhtiöt jakavat 1,5 miljoonaa euroa tunnissa osinkoja/pääomatuloja, jos kevään yhtiökokousten päätökset jaetaan vuoden jokaiselle tunnille.

Jos joskus vielä koittaa aika, jolloin SDP pääsee hallitukseen, on yliopistojen rahoitus ensimmäinen asia, joka täytyy muuttaa. Nyt yliopistojen rahoitus on riippuvainen eri aloilta saatavista lahjoituksista. On käynyt niin, että talous ohjaa tiedettä eikä niin kuin todellisuudessa pitäisi olla, että tiede ohjaa taloutta. Mallia tuosta lienee otettu Yhdysvalloista ja sen muuttaminen voi olla ilman pakkolakeja vaikeaa. Surullista, jos maamme luisuu tilaan, jossa vuoroin oppositiosta nousevat säätävät pakkolakeja vastapuolelle jne. Tätä Sipilä ja EK eivät ole muuten tainneet ajatella.

Kaiken tämän jälkeen on vaikea toivottaa hyvää syksyn jatkoa mutta yritän. Pidetään lippu korkealla!