Yhteiskuntasopimus sopimus vai ei?

27.2.2016

Nyt on tullut kuluneeksi jo 7 vuotta tätä talouden taantumaa. Oli vuosi ja syksy 2008 kun finanssikriisi puhkesi. Voidaanko kai jo sanoa, että tämä taantuma ja lama on ollut historiallisen pitkä. Jotkut kutsuvat tilaa ”uudeksi normaaliksi”.

Aamulla ykkösen aamu tv ohjelmassa vieraillut Antti Palola kertoi, että lauantai on välipäivä neuvotteluissa ja sunnuntaina jatketaan neuvotteluja. Antin viesti oli, että kaikki joutuvat antamaan tavoitteistaan periksi. Tosin totesi, että työntekijäpuolelle kaikki muutokset ovat miinus merkkisiä.

 

Vuosi sitten keväällä oli myös allekirjoittaneella kova kampanja käynnissä ja tavoitteena oli paikka eduskunnassa. Nyt olen tavallaan seurannut etäältä mitä eduskunnassa tapahtuu. Siitä huolimatta eduskunta ja maan hallitusohjelma on tullut entistä lähemmäksi arjen toimintaa. Useat hallituksen toimet ovat tulleet koskettamaan ihmisiä entistä enemmän ja jos Palolan termiä käyttäen sanoisi miinus merkkisesti.

 

Naiset ovat Sipilän hallituksen leikkurin kärsijöitä nro 1. Olen vain surullisena seurannut miten liittojen vuosia tekemä tasa-arvo työ on valunut hukkaan. Vuosi sitten keväällä useat talouden asiantuntijat ilmaisivat huolensa siitä, että euroalue on kärsinyt pikemminkin pitkäaikaisesta kokonaiskysynnän heikkoudesta kuin rakenteellisesta ongelmasta. Sipilän hallituksen ohjelma tai politiikka korostaa rakenteellisia ja budjettisäästöjä. Yhdysvalloista alkanut lama käännettiin nopeasti nousuun elvyttävällä raha- ja finanssipolitiikalla. Euroalueella tässä mielestäni ollaan, epäonnistuttu. No, rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että viimeinen vuosi on ollut ilman talouden kriisiäkin katastrofaalinen. Nyt talouden epäonnistuminen Euroopassa ja vielä selvemmin Suomessa näkyy siinä, että pankit ja pääoma ovat olleet haluttomia ottamaan riskejä. Pääomat ovat kasvaneet 2008 jälkeen ”räjähdysmäisesti” ja osinkoja yritykset jakavat omistajilleen ennätysmääriä. Jos halpakaan raha ei muutu investoinneiksi, niin mikä ratkaisuksi.

 

Mielestäni on selvää, että Sipilän hallituksen ratkaisut, heikentää kysyntää entisestään ja ihmisten eriarvoisuuden (myös tuloerojen) kasvuun johtavat päätökset eivät ole oikeita. Mikäli hallitus ei olisi omalla työmarkkinaosaamattomuudellaan sekoittanut työmarkkinoiden tilannetta näin pahasti kuin nyt on, tapahtunut voisimme olla ehkä hivenen rauhallisemmin mielin. Vuosi elämästä on mennyt niin, että ihmiset ovat valmistautuneet pahimpaan. Asioilla joita teemme tai jätämme tekemättä voi olla kovia seurauksia ja vastuu niistä jää aina niille jotka ovat päättämässä. Tämän olen myös pääluottamusmiehenä joutunut oppimaan. Nyt huolimatta siitä, että ay väki on ollut hallituksen toimesta löysässä hirressä, olisi järkevintä tehdä sopimus, vaikka huonokin. Mikäli epävarmuus jatkuu johtaa se vain entistä enemmän kotimarkkinoiden kysynnän heikentymiseen.