Arjen turvallisuus

18.3.2016

Viimeinen vuosi on ollut kaiken kaikkiaan monella tavalla vaiherikas niin kotimaassa kuin ulkomailla. Pääluottamusmiehenä ja liiton hallintoon kuuluvana omat murheet ovat keskittyneet työelämään. Tarkalleen vuosi sitten, ollessani eduskuntavaaliehdokkaana, avasin monta tilaisuutta SDP:n teeman mukaisesti turvallisuuteen liittyen. SDP:n teemana oli ns. arjen turvallisuus.

Vuosi sitten ollessani panelistina hahmotin, että meillä on monta uhkatekijää mm. pandemiat, ilmastonmuutos, sodat eri puolilla maailmaa, talous ja koska valtaosa tilaisuuksista pidettiin Porissa, ei voinut unohtaa Kokemäenjoen mahdollista tulvaa. Tuolla lauseella voi kuvata sitä, että turvattomuutta voi olla monenlaista ja ne voivat liittyä myös asuinseutuun.

En olisi uskonut, että oikeusvaltiossa voi tuntea turvattomuuden tunnetta maan hallituksen taholta. Vuosi sitten Puuvilla Areenalla sanoin pari viikkoa ennen vaaleja, että mikäli Suomeen tulee oikeistohallitus, tulee työmarkkinoille rauhattomuutta ja mahdollisesti lakkoja. Silloin oli viitteitä, että oikeistovoimat haluavat puuttua kovalla kädellä lakkoihin.

Hallitus aloitti toimintansa ja sen ohjelmassa ei lukenut suoraan työelämän kehittämisestä mitään. Monet hallituksen toimet viime kesän jälkeen ovat koskeneet työelämää. Oma pieni roolini edesauttamassa hallituksen toimia ”huipentui” 3. maaliskuuta liiton hallituksen kokoukseen, jossa olin hyväksymässä monella tavalla uutta ajattelua yhteiskuntaamme. Siitä vähän myöhemmin.

Itselleni vaikeaa oli hahmottaa, että valtaosa Suomalaisista ajattelee tietyistä asioista täysin eri tavalla kuin itse. Pääministeri Sipilä tuli syyskuun alussa ulos ns. Pakkolakipaketilla, joka perustui uhkaukseen ja kiristykseen, että mikäli ei synny yhteiskuntasopimusta, niin hallitus toteuttaa miljardin leikkaukset sekä puolen miljardin veronkorotukset. Leikkauksista olisi kohdentunut jäsenistöömme melkoinen osa.

Onko myytti, että Suomi on digitalisaation osalta yksi hitaimmin kehittyviä maita. Käsittääkseni hallitusohjelmassa ei kiinnitetä tähän mitään huomiota. Nyt ongelma on hintakilpailukyky. Itse ajattelen, että digitalisaatio pitäisi olla kriittisenä menestystekijänä uhkineen ja mahdollisuuksneen suomalaisten yritysten ja hallituksen ohjelmassa. Nyt yritykset ja suomalainen ay–liike ovat hallituksen ansassa. Lisäksi hallituksen olisi pitänyt keskittyä siihen, että lähes miljardin euron suuruiset erilaiset yritystuet eivät välttämättä tue innovaatiota. Mikäli lopputulos on se, että ”huonot” yritykset saamillaan tukipaketeilla vain vievät kilpailukykyisiltä yrityksiltä toimintaedellytyksiä, on lopputulos katastrofaalinen. Suomen Yrittäjien Jussi Järventaus on voimakkaasti ajamallaan paikallisen sopimisen kehittämisellä myös ajamassa markkinatalouden vastaisia toimia. Järventauksen tavoite on hakea yrityksen kilpailukykyä henkilöstön palkkojen kautta.

Lupasin palata omaan rooliini tässä kaikessa. Sipilän hallituksen johtoajatus pakkolakipaketteineen oli, että ylipaisunut julkinen sektori on suurin vihollinen hyvinvointimme turvaajana. Tämän sisälle oli ”kätketty” ajatus siitä, että erityisesti naisvaltaiset alat ovat syyllisiä. Halpatyötä pitäisi olla enemmän. Hyväksymällä liiton hallituksessa kilpailukykysopimuksen, hyväksyin sen linjan, että tasa-arvo (joka sekin muuten puuttui hallitusohjelmasta) voidaan unohtaa palkkapolitiikassa tulevaisuudessa. Suomen malli tarkoittaa käytännössä sitä, että liittojen pitää hyväksyä periaate, että miesvaltaiset vientialat määrittävät palkankorotukset. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että naisten euro tulee pysymään 0,80 eurossa myös jatkossa. Surullinen olen siitä, että kaikki se liittojen tekemä tasa-arvotyö on valunut hukkaan ja siitä, että olen myös itse osallisena ollut hyväksymässä näitä periaatteita.