Ammattiyhdistysliike vaalityössä

31.3.2017

Tapasin tässä taannoin yhden ammattiliiton jäsenen. Keskustelimme pitkään työnantajan esittämistä säästötavoitteista. Tapaaminen oli rakentava. Olimme jo toivotelleet näkemisiin, kun mainitsin jääväni vaalilomalle. Vaalit olivat hänelle kuin punainen vaate.

Seurasi täysin painokelvotonta tekstiä. Melkoisesti kaunisteltuna hänen mielestään poliitikoilla ei ole arvoa ja puheisiin ei voi luottaa yhtään.

Tuo tunteenpurkaus alkoi askarruttamaan minua. Mitä tuon suunnattoman vihan taustalla voi olla? Pettymys ay-liikkeeseen, poliitikoihin vai jotain mitä en hahmota. Pitkään ammattiyhdistysliikkeessä toimineena tiedän, että harvassa on ne näkyvät voitot, kun edetään asia kerrallaan jäsenten etuja valvoen.

Vihan taustalla voi myös olla Sauli Niinistölle lanseerattu työväenpresidentti-teema presidentinvaalien toisella kierroksella Tarja Halosta, ay-liikkeen entistä aktiivia vastaan. Kokoomus jatkoi vaalityötä samalla teemalla sinisten työkalujen ja kintaiden kanssa. Silloin, talouden nousukaudella, monen äänestäjän ja ay-aktiivin silmissä poliittinen kenttä hämärtyi. Pääoma kuvasi itseään muuksi kuin työnantajaksi.

Loppujen lopuksi vihan taustalla lienee kuitenkin valtava pettymys. Maan hallituksen rivien takana istuu henkilöitä, jotka ovat luvanneet täysin toista, mitä hallituksen toimet ovat olleet.

Ay-liikkeen edustajan voin todeta, että työmme sellaisenaan on jatkuvaa vaalityötä ja kaikki toimet päivästä toiseen vaativat ihmisten luottamuksen rakentamista. Ay-aktiivit eivät lähde vaalityöhän vain hetkeksi ennen vaaleja. Erilaiset työelämän laatua parantaneet uudistukset ovat vaatineet usea vuoden työn, joka on yli 100 vuoden historian aikana johtanut jäsenmäärien kasvuun ja ihmisten luottamukseen.

Kun poliittinen liike tai ay-liike unohtaa edustettavansa, tapahtuu yhteiskunnan arvojen romahtaminen. Vaalityötä tehdään kahden miljoonan ihmisen puolesta päivittäin. Itsekkyydelle ei vain ole tilaa.