Vauraus ilman ahneutta

18.5.2017

Kimmo Kiljunen esitti joskus 2000 luvun puolenvälin jälkeen päivähoidon ja varhaiskasvatuksen maksuttomuutta. Hänen laskelmiensa mukaan se olisi tuolloin maksanut n. 600 miljoonaa euroa. Mielestäni Kiljusen ehdotukselle ehkä vähän omien joukossa hymyiltiin tuolloin. Itse pidin sitä, jos en nyt loistavana, niin kuitenkin harkittavana. Oikeistoleirit kyseenalaistivat ehdotuksen. Nykyinen lama ei ollut vielä alkanut, mutta rahasta saarnattiin jo silloin.

Rahoituksen Kiljunen olisi järjestänyt mielestäni nerokkaasti. Hän kysyi puoluetovereilta Ruosniemen työväentalolla, mistä kaupankäynnistä ei makseta veroja? Kiljunen kertoi kuulijoille, että pörssikauppa on ainoa kaupan muoto, josta veroja ei peritä. Maksuton päivähoito olisi tuolloin taattu 0,25% verolla, jonka tuotto olisi siis ollut vaadittava 0,6 miljardia euroa.

Jos jätän väliin sen keskustelun, pistikö Kiljunen tuolla ehdotuksellaan kotihoidon vastakkain päivähoidon kanssa, vaan otan lyhyesti kantaa siihen, että tasa-arvon näkökulmasta se olisi ollut askel eteenpäin. Kiljunen ei perustellut asiaa tällä, mutta itse omassa ajattelussani päädyin näkemään maksuttomuuden myös tasa-arvoa edistävänä.

Tätä kirjoittaessani olen Saksassa ja täällä vaalikeskustelut ovat käyneet kiivaina (Nordrhein-Westfalen maakuntavaalit 14.5.). Keskustelu on ollut monipuolista.

Sara Wagenknecht on kirjoittanut kirjan ”Varaus ilman ahneutta” (Reichtum ohne Gier). Tuon termin takan on ajattelu, että koko eurooppalaista veropolitiikkaa pitäisi muuttaa. Nyt rikkaat rikastuvat osakekaupoilla ja erilaisilla rahastoilla, bondeilla ja ties millä johdannaiskaupoilla. Tätä kaupankäyntiä ei koske mitkään alv-verojärjestelmät.

Saksan vaaleissa on nostettu esille, että Euroopan etu olisi lopettaa tämä ahneuteen perustuva kaupankäynti ja pörssikaupassa pitäisi keskittyä sellaiseen kaupankäyntiin, joka edesauttaa ihmisten parempaa elämää tai muuten perustuu hyviin innovaatioihin yms., mutta ei ahneuteen.

Sisarpuolue SPD:n veturi Hannelore Kraft on vaatinut turkkilaisille äänioikeutta osavaltiovaaleihin. Tämä ehkä koitui SPD:n kohtaloksi vaaleissa. Saksalaisilta ei tullut ymmärrystä, että vaikka kymmeniä vuosia Saksassa asuneet EU-kansalaiset ei voi äänestää, on SPD samaan aikaan valmis antamaan EU:n ulkopuolelta tuleville turkkilaisille äänioikeuden. Dortmundissa ja Kölnissä vaikuttavat vahvat ns. turkkilaisghetot, joita voi verrata Malmön vastaaviin julkisen vallan näkökulmasta. Heille koraani menee maallisen lain edelle ja integroituminen saksalaiseen yhteiskuntaan on epäonnistunut.

SPD:lle vaalit olivat katastrofi. Puolue menetti äänistään yli 600 tuhatta, joista oikeistopuolueille pelkästään yli puolimiljoonaa. Äärioikeistolainen (AFD) saavutti yli 7 % kannatuksen ja käytännössä imi yli 60 tuhatta ääntä SPD:ltä. Ministeripresidentti Hannelore Kraft ilmoitti erostaan jo vaali-iltana. Syksyllä häämöttävät uudet vaalit ja suurimman maakunnan vaaleja pidetään suuntaa antavina. Kansleriehdokas Martin Schulzilla on kova työ puolueen oikeudenmukaisuusteeman selkeyttämisessä. Työehtosopimusten merkitys korostui jo vaalien jälkeisinä iltoina paneelikeskusteluissa. Vähän alle 40% saksalaisista tekee huonommilla työehdoilla töitä kuin ennen nykyistä lamaa ja vastaavasti eliitti on kasvattanut omaisuuttaan ja tulojaan merkittävästi laman aikana. Huolestuttavaa kaiken kaikkiaan on ihmisten turvattomuuden tunne. On selvää, että turvallisuus tulee olemaan yksi vaaliteema myös meillä tulevaisuudessa.