Syksyn neuvottelukierroksesta tulossa historiallisen hankala?

31.8.2017

Olin itse hyväksymässä JHL:n hallituksessa ns. kilpailukykysopimusta. Kilpailukykysopimuksen vaihtoehtona olivat Sipilän hallituksen ajamat pakkolait. On hyvä palauttaa mieleenne, että ammattijärjestöt olivat pakotettuja sopimaan ns. kiky-sopimus, koska Sipilä vähät välitti oikeusoppineiden kommenteista siitä, että lait olisivat perustuslain sekä kansainvälisten sopimusten vastaisia. Muistan kuulleeni yhdeltä ay-lakiasiantuntijalta kommenttina, että oikeusprosessit voivat kestää vuosikausia, kun mahdollisten pakkolakien oikeellisuutta arvioidaan eri oikeusistuimissa.

Sopimukset olivat vastenmielisiä ja niiden hyötyä yhteiskunnalle kritisoitiin. Julkiselle sektorille sopimus oli erityisen kallis. Asian voisi ilmaista myös niin, että naisille sopimus oli kallis. 70% lomarahaleikkauksista kohdistui naisiin. Kunnille verotulojen menetyksiä on arvioitu tulevan n. 400 miljoonaa euroa. Oman ammattiliittoni asiantuntijat ovat arvioineet, että kyseinen menetys vastaa 8000 kunta-alalla työskentelevän vuosipalkkaa sivukuluineen. Porissa verotulot ovat alkuvuoden osalta olleet 3,5 miljoonaa euroa ns. pakkasella. Loppuvuoden osalta arvioin tilanteen olevan heikko. Vaikka työllisyys on noussut, tulevat verotulot pettämään myös loppuvuoden osalta, sillä kilpailukykysopimuksen vaikutukset alkavat näkyä verotuloissa ja samalla myös heikentyneenä ostovoimana.

 

Joku voi kysyä, että mitä sitten. Syksyn neuvottelukierrokset, jotka on jo aloitettu ainakin metsäteollisuuden ja osittain myös metalliteollisuuden aloilla, tulevat olemaan erityisen hankalat. Suurina kysymyksinä tulee olemaan halpatyövoiman käyttö sekä työajan pidennykset, jotka tulivat kiky-sopimuksen myötä. Oikeistopoliitikot ovat viimeksi ilmaisseet mm. Eskon Ahon suulla Varsinais-Suomen tarvitsevan ns. maahanmuuttajavetoista halpatyövoimaa mikäli asia ilmaistaan näin suoraan. Ammattiyhdistysliike ajetaan työnantajien toimesta nurkkaan ja ennakoin, että asian ratkaiseminen ei tule olemaan helppoa valtakunnansovittelija Helteelle.

 

Työantajien on syytä kantaa nyt vuosien erilaisten veronkevennysten ja julkisen talouden romuttamisen jälkeen vastuuta tuottavuudesta. Työelämän laatukysymykset tulevat olemaan vahvasti esillä neuvottelupöydissä. Yli liittorajojen erityisesti SAK:n ja STTK:n liittoperheissä on havahduttu nollatuntisopimusten problematiikkaan ja siihen, että kyseiset järjestelyt ovat vahingollisia erityisesti työntekijälle, mutta myös pidemmällä aikavälillä maamme vetovoimalle.

 

Työnantajapuolen harha mahdollisesta nollalinjasta on haihattelua. Pitää muistaa, että työnantajat halusivat irtisanoutumalla keskusjärjestövetoisesta neuvottelukulttuurista murentaa sopimisen kulttuuria, lopullisena tavoitteena työehtojen heikentäminen. Keskusjärjestösopimusten irtisanominen ei ollut loppuun asti harkittu ja mietitty. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon näkökulmasta on toivottavaa ay-liike löytää yhteisen sävelen tavoitteille.

 

Lopuksi on todettava, että lähes kaikki liitot työntekijäpuolelta ovat ilmaissut ensimmäiseksi tavoitteeksi selkeät palkankorotukset.